Tero Vaaja / Basso

Kiinnostuin musiikista toden teolla teini-ikäisenä vuosien 1995-96 tienoilla, jolloin kuuntelin bändejä kuten Paradise Lost, Amorphis ja Bad Religion, sekä monia muita. Olin opetellut kitaransoittoa vähän aikaa ala-asteikäisenä, mutta noina vuosina alkoi kiinnostaa, miten soittajat saavat levyillä kuuluvat äänet aikaan, joten kaivoin akustisen kitaran kaapista ja hankin itselleni sähkökitaran, ja hieman myöhemmin myös basson.

90-luvun lopun Stratovarius-innostus vaikutti minuunkin, vaikka oma innostukseni jäikin lähinnä Visions- ja Destiny-albumeihin. Aloin kuitenkin kuunnella enemmän nopeaa melodista heviä. Toisaalta samoihin aikoihin musiikkimakuuni alkoivat vaikuttaa sekä monet suomirock-yhtyeet että raskaampi metalli ja goottimusiikki, jotka ovat edelleen tärkeitä juttuja.

Olemme olleet Japen kanssa kavereita pikkupojista asti, ja kun hän päätti koota bändin vuoden 2000 lopulla, olin ilman muuta mukana kitarani kanssa. Tuohon aikaan nopea power-tyylinen hevi oli toisille se kovin juttu, ja minustakin toki tykitystä oli armottoman hauska soittaa. Olin kuitenkin varsin mielissäni, kun tyylimme alkoi myöhemmin pikkuhiljaa muuttua monipuolisemmaksi. Soitin kitaraa ensimmäiset vuodet aina kevään 2005 kokoonpanonvaihdoksiin asti, jolloin vaihdoin kitaran bassoon.

Varhaisina soittovuosinani harjoittelin kotona tabulatuurikirjojen avustuksella raskaita riffejä ja yritin välillä sommitella omiakin juttuja. Juuri mitään muuta kuin metallimusiikkia en tietenkään harjoitellut, mikä oli ehdottomasti huono idea. Liian nopeiden ja äärimmäisten juttujen yrittäminen ilman opastusta ei tehnyt tekniikalle hyvää. Nykyään tavoitteena on monipuolisuus, enkä pidä itseäni enää mitenkään erityisesti ”hevisoittajana”. Kotona treenatessa soitan mielelläni mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, bluesista poppiin.

back